Reviews by sookie

Näyttelijäkaarti loistava. Musiikki mahtavaa. Huumori suoraan sydämestä. Elokuva oli suorastaan valloittava. Tiesin odottaa kiinnostavia hetkiä näiden heppujen parissa, mutta odotukset ylittyivät täysin.

Omassa genressään aivan nappisuoritus!

En tiedä miksi, mutta tämä elokuva iski ihan mukavasti. Myötähäpeän tunteita sai kyllä käydä elokuvan aikana läpi, mutta tässä myötähäpeäkin oli leppoisaa. Paul Rudd on mainio hiukan jäykähkön nörttimiehen roolissaan. Viihdyttävää on seurata, miten kauluspaidan napit löystyvät ja miehestä kuoriutuu letkeä basisti.

Tästä tuli vaan hyvä mieli.

Tämä oli melkein kivuliasta katsottavaa. Ajatus on melkein sama, kuin Freaky Fridayssa, mutta hiukan eri twistillä. Toteutus vain ei ole yhtä vahva.

Totaalisessa nollaustilassa tämä voi toimia, mutta jos vähääkään kaipaa elokuvaltaan sisältöä, niin tämä ei ehkä ole paras valinta.

En todella tiedä, mitä tästä elokuvasta voisi sanoa. Ajatus sinänsä ok, toteutus ei niinkään. Matthew McConaugheyn hymy ei ihan kannattele elokuvaa alusta loppuun.

Muutamia ihan viihdyttäviä hetkiä elokuvassa oli ja tämä sopii aivot-off -viihteeksi ihan hyvin. Mitäänsanomatonta taustamusiikkia, ei hyvää ei läpihuonoa.

Kenellekään ei liene yllätys, että Operaatio Valkyrie epäonnistui. Siitä huolimatta elokuvassa onnistuttiin rakentamaan lieviä jännitteitä niin, että elokuva piti otteessaan.

Tom Cruisesta en ole koskaan suuremmin välittänyt, eikä hän tässäkään elokuvassa mitään järin loistavaa suoritusta tehnyt. Ammattitaitoisen varmaa esiintymistä, totta kai, mutta ei mitään Oscarin arvoista nyt ainakaan.

Jossain ihmeellisessä mielenhäiriössä tämä elokuva tuli poimittua videovuokraamon hyllyltä. Melko mitäänsanomatonta toimintahuttua, tuttua tusinakamaa.

Dakota Fanningin roolityö itseäni kiinnosti ja kyllähän tyttö siinä ihan hyvin onnistui. Välillä tosin tuntui siltä, että hän kadotti roolihahmonsa ja vain luki osaansa.

Juonellisesti ei tarjonnut suuria yllätyksiä eikä visuaalisesti mitään erityisiä herkkuja. Ajanviete, jonka olisi voinut jättää katsomatta, mutta toisaalta ei suunnattomasti harmita, että tuli katsottua.

Enkelit ja Demonit oli, jos mahdollista, vielä Da Vinci -koodiakin surkeampi. Tom Hanks oli suurin piirtein yhtä yllätyksekäs ja ilmeikäs kuin villalapanen.

Kun kirja perustui pitkälti yksityiskohtiin ja niiden perusteella ratkaisun löytämiseen, oli elokuvaversiossa (osittain ymmärrettävästi, kylläkin) vedetty mutkia suoriksi. Kun kirjakaan ei ollut mikään elämää suurempi teos, niin ei liene ihme elokuvaversion seuraavan samaa linjaa. Jostain syystä kuitenkin odotin parempaa.